Bobby The Doggy: Ensimmäiset yhteiset päivät/ Our first days together

Pari ensimmäistä päivää ja yötä ovat sujuneet vaihtelevissa tunnelmissa. Välillä leikitään, kaikki lelut ovat osoittautuneet mieluisiksi, mutta myös villasukat revitään välillä melkein jaloista. Onneksi pennun hampaat ovat niin pienet että eivät satuta, vaikka riehumiseksi leikki välillä meneekin.

Välillä Bobby on selvästi ikävissään ja vetäytyy tarkkailemaan. Ruokakaan ei vielä maistu täysiä määriä. Olemme keskittäneet kaiken aikamme hemmotteluun ja paijailuun, mitään säästelemättä, jotta ikävä sisaruksiin, emoon ja kasvattajaan vähän hellittäisi. Arjen ja kouluttamisen aika tulee myöhemmin.

Ensimmäisenä yönä nukuimme vuoron perään sohvalla, jonka vieressä oli Bobbyn peti. Siitä sohvalta oli hyvä silitellä lohdutukseksi aina kun kuului itkua. Seuraavana yönä päätimme nukkua omassa sängyssä, ja yrittää olla välittämättä itkuvinkunasta. Ensin vinguttuaan aikansa ja takaisin petiinsä nukutettuamme, Bobby hiippaili yöllä vähin äänin nukkumaan sänkymme viereen villasukkien päälle.

Kolmantena yönä varmistimme että makuuhuoneen lattialla ei ole sukkia eikä muutakaan mihin voisi nukkumispesän rakentaa. On se vaan kumma, että päivällä ja illalla nukuttaa niin paljon että Bobby nukahtaa kesken leikkien eivätkä mitkään äänet saa hereille. Mutta illalla kun muu porukka alkaa mennä nukkumaan, alkaa täysi tohina ja hepuli. No, pari kertaa Bobby tuli itkemään siihen sängyn viereen etutassuilla patjaa raapien. Ja sitten lähdettiin nukuttamaan omaan petiin. Koska sama peli tuntui jatkuvan, ei muuta kuin korvatulppia syvemmälle, muutenhan siitä tulisi kiva leikki.

Olemme käyneet tutustuttamassa Bobbya ulkomaailmaan. Selvästi se pelottaa ja koko pentu tärisee, jännityksestä ja kylmästä. Tassuttelu nurmikolla, kadulla ja hiekassa tuntuu oudolta, mutta kivalta. On monenlaisia hajuja ja makuja, erilaisia ääniä. Mutta panta ja hihna tuntuivat kurjalta, kun ei ole siihen vielä tottunut.